Wigwam Albums: Tombstone Valentine


Tombstone Valentine cover gallery: different sleeve versions and labels.
Tombstone Valentine revisited: How did the shooting locations of the sleeve photos look like in the year 2000?
Tombstone Valentine cover Tombstone Valentine cover (Verve edition)
Front cover (Love) Front cover (Verve)
  1. Tombstone Valentine (Pembroke)
  2. In Gratitude (Gustavson)
  3. Dance Of The Anthropoids (Kurenniemi)
  4. Frederick & Bill (Pohjola - Pembroke)
  5. Wishful Thinker (Pembroke)

  6. Autograph (Fowley - Pembroke)
  7. 1936 Lost In The Snow (Pohjola)
  8. Let The World Ramble On (Pembroke)
  9. For America (Gustavson)
  10. Captain Supernatural (Pembroke)
  11. End (Gustavson)
LP:
Love Records LRLP 19 (1970)
Svart Records SVR 278 (2014)
In the USA: Verve Forecast FTS 3089 (1971) with the following tracks some of which are from Hard'n'Horny and by Blues Section: Dance Of Anthropoids / Frederick & Bill (Song of the Skinhead) / Wishful Thinker / For America / Autograph /// In Gratitude / Let The World Ramble On / Tombstone Valentine / Captain Supernatural / 1936 Lost In The Snow / Happy Waste (End) /// Call Me On Your Telephone / I Like You / Bird Of Paradise / Wolf At The Door / The Gang Called The Vegetable Men (Answer To Life) / Anna Sukko Vain /// Mountain Range / Astronomical / Only Dreaming / Cherry Cup Cake / Semi-circle Solitude / End Of The Party (Apt. 51)
In Italy: Verve Forecast SFVL 54005 (1971)
Svart Records SVR 278 (2014, 2019)
MC:
Love Records LRC 19 with the following track order: Tombstone Valentine / In Gratitude! / Autograph / For America / Wishful Thinker /// Dance Of The Anthropoids / Frederick & Bill / 1936 Lost In The Snow / Let The World Ramble On / Captain Supernatural / Happy Waste
CD:
Love/Siboney LRCD 9/19 (1990): Two in one with Hard'n'Horny
Love/Siboney LRCD 19 (2003): 24-bit digitally remastered edition
In the UK: Cherry Red Records / Esoteric Recordings ECLEC 2372 (2013) - Bonus tracks: Pedagogi | Häätö
Jukka Gustavson, vocals, organ, piano
Jim Pembroke, vocals
Pekka Pohjola, bass, violin
Ronnie Österberg, drums

Additional musicians: Heikki Laurila, guitar, banjo - Jukka Tolonen, guitar - Kalevi Nyqvist, accordion - Erkki Kurenniemi, Andromatic
Produced by Kim Fowley
Engineered by Erkki Hyvönen
Recorded at Finnvox Studios, Helsinki 1970
Front cover by Jukka Vatanen

24-bit digitally remastered edition:
Remastering by Pauli Saastamoinen / Finnvox Studios, Helsinki, January 2003
Photos by Jukka Vatanen, Urpo Hartikainen, Mårten Huldén, Peter Widén
Layout by Japa Mattila


Tombstone Valentine lyrics
Reviews:

Rima ylemmäksi, pojat!, Seura 47/1970.
Tapio Korjus, Karjalainen 23.11.1970.
Ian MacDonald, New Musical Express 11.08.1973.
Mikko Saarela, Rumba 8/1991.
Nigel Camilleri, Dutch Progressive Rock Page 03.12.2001.
Reginod, Progressive Ears website 02.01.2003.
Jarkko Nieminen, Rytmi 2/2003.
Suonna Kononen, Karjalainen 09.04.2003.
Jouko Ruokosenmäki, Soundi 4/2003.
Pertti Ojala, Pieksämäen Lehti 29.06.2003.
Juha Rantala, Pop-lehti 3/2003.
Achim Breiling, Babyblaue website 20.12.2004.
Thirionet, Music in Belgium 15.03.2013.
Marco Rossi, Shindig #32 (2013).
Oregano Rathbone, Record Collector #414 (May 2013).
Daniel Reichberg, Sweden Rock Magazine 17.04.2013.
Geoff Feakes, Dutch Progressive Rock Page 30/2013.

Pertti Hakala, Rare 2/1992:

Tombstone Valentinen kappaleista neljä on yksin Jim Pembroken käsialaa; Autograph on tehty yhdessä [tuottaja] Kim Fowleyn kanssa. Pembroke-biiseistä mieleenjäävin on ehdottomasti levyn nimikappale, lievästi humpahtava raita, jolla Kalevi Nyqvistin soittama hanuri näyttelee pääosaa. Kappaleen hengestä kertonee jotain se, että hieman myöhemmin Vesa-Matti Loiri teki kappaleesta oman suomenkielisen versionsa Wigwam-taustojen päälle. Ehkäpä Tombstone Valentine-LP:n suhteellinen "helppous" on syynä siihen, että muutkin - sinänsä harvalukuiset - Wigwam-coverit ovat peräisin juuri Tombstone Valentinelta; ainakin Riki Sorsa ehti 80-luvulla versioida kappaleet Autograph ja Wishful Thinker. Nämä, kuten myös kaksi muuta Pembroke-sävellystä (Let the world ramble on ja Captain supernatural) ovat erinomaisia näyttöjä hänen kyvystään tehdä mieleenjääviä ja ainutlaatuisia pop-biisejä.
Pekka Pohjola on tehnyt levylle kaksi ensimmäistä levytettyä kappalettaan, joista ovelasti riffiteltyyn laulubiisiin Frederick & Bill on sanat tehnyt Pembroke. Kappaleessa Pohjola soittaa mainioita viulukuvioita ja erinomaisen bassosoolon. Myös toiseen Pohjolan sävellykseen Pembroke teki tekstit, mutta toteutus ei onnistunut, ja loppujen lopuksi kappale 1936 Lost in the snow julkaistiin instrumentaalina. Molemmat kappaleet antavat selvän viitteen siitä, että Pohjolassa Wigwam oli saanut riveihinsä paitsi erinomaisen muusikon, myös varteenotettavan säveltäjän.
Jukka Gustavsonin kolmesta Tombstone Valentinen kappaleesta kaksi on eräänlaisia kunnianosoituksia esikuville. In Gratitude -biisissä kohteena on Steve Winwood, jazz-raita For American ollessa puolestaan hatunnosto amerikkalaiselle urkurille Jimmy Smithille. Varsinainen näyttö on kuitenkin levyn päätöskappale End. Esitys on käytännössä Gustavsonin soolo, jonka hän laulaa vain urkujen ja pianon säestyksellä. Vähäeleinen sovitus korostaa huikeaa laulutulkintaa ja hienoa tekstiä, joka käsittelee ihmisen itsekästä luonnon tuhoamista. End jatkaa hienosti Wigwamin kahden edellisen singlen linjaa, ja kuuluu bändin parhaiden biisien joukkoon.
Levyn varsinainen kummajainen löytyy A-puolen puolivälistä, jonne on ujutettu reilun minuutin pätkä Erkki Kurenniemen elektronimusiikkiteosta Dance of the Anthropoids. Idea oli Fowleyn, joka oli ihastunut sävellykseen kuultuaan sen Love Recordsin kokoelmalla Perspectives '68 - Music in Finland (LRLP 2). Kappaleella ei tietenkään ole mitään tekemistä Wigwamin kanssa, mutta yllättävän hyvin raita toimii johdantona Frederick and Bill -biisille.
Tombstone Valentine ei kenties ole tyylipuhdas Wigwam-kiekko, sillä kaupalliset näkökohdat ovat päässeet vaikuttamaan liikaa lopputulokseen. Kim Fowley yritti tehdä bändistä uutta Beatlesia, kun taas yhtye itse teki levystä eräänlaisen tribuutin esikuvilleen. Stevie Winwoodin lisäksi kiitoksen kohteena on The Band, jonka tuotantoon Pembroken Wishful Thinker -kappaletta on usein verrattu, sekä Traffic-yhtye, jonka Forty Thousand Headmen -kappaleesta on otettu aineksia Captain Supernaturaliin. Wigwamin oma soundi välähtää levyllä vain paikoitellen: turhan usein pääosan varastaa Tolonen, jonka repiväsoundinen sirkkelikitara tekee lopputuloksesta paikoitellen lähes kuuntelukelvottoman.