Wigwam Albums: Fairyport

Fairyport cover Fairyport cassette cover
Vinyl/CD cover Cassette cover, click for a larger image
  1. Losing Hold (Pohjola-Gustavson, Pembroke)
  2. Lost Without A Trace (Pembroke)
  3. Fairyport (Gustavson)

  4. Gray Traitors (Gustavson)
  5. Cafffkaff, The Country Psychologist (Gustavson)
  6. May Your Will Be Done Dear Lord (Gustavson)
  7. How To Make It Big In Hospital (Pembroke)

  8. Hot Mice (Pohjola)
  9. P.K.'s Supermarket (Pohjola)
  10. One More Try (Pohjola-Pembroke)
  11. Rockin' Ol' Galway (Pembroke)
  12. Every Fold (Pembroke)

  13. Rave-Up For The Roadies (Tolonen-Gustavson-Pohjola-Österberg)
2LP:
Love Records LRLP 44/45 (1971)
Svart Records SVR 274 (2014, 2020)
4LP:
Svart Records SRE657LP (2022): for the track list see 2CD below
CD:
Love/Siboney LRCD 44/45 (1990)
Love/Siboney LRCD 44/45 (2003): 24-bit digitally remastered edition, including bonus track 14. Losing Hold / Finlandia (Pohjola-Gustavson, Pembroke / Sibelius), recorded live for YLE (Finnish Broadcasting Company), Kappelikonsertti, August 2nd 1972, by Reino Jokela
In the UK: Cherry Red Records / Esoteric Recordings 2182 (2010)
2CD:
Svart Records SRE657CD (2022): 1. Losing Hold (7:06) | 2. Lost Without A Trace (2:29) | 3. Fairyport (6:53) | 4. Gray Traitors (2:48) | 5. Cafffkaff, The Country Psychologist (5:22) | 6. May Your Will Be Done Dear Lord (5:28) | 7. How To Make It Big In Hospital (3:03) | 8. Hot Mice (3:19) | 9. P.K.'s Supermarket 2:20 | 10. One More Try (3:26) | 11. Rockin' Ol' Galway (2:28) | 12. Every Fold (3:06) | 13. P.K.'s Supermarket [4-track demo] (2:23) | 14. Fireside aka Every Fold [4-track demo] (3:11) | 15. Every Fold [violin mix 2022] (3:05) | 16. Rocking Ol' Galway [violin mix 2022] (2:25) ||| Ruisrock -70, Turku, 22.08.1970 (YLE): 1. The Night They Drove Old Dixie Down (3:58) | 2. Medley: Up On Cripple Creek / Blue Rondo Á La Turk / If I Were A Carpenter (12:03) | 3. The Weight (5:50) | Gyllene Cirkeln, Stockholm, 16.12.1970 (Sveriges Radio): 4. Losing Hold (6:36) | 5. Medley: A Day In The Life / En aio paeta / I'm A Man / Peaches en Regalia / You Never Give Me Your Money (14:21) | Hämis Club, Helsinki, 06.06.1971: 6. Rave-Up For The Roadies / Last Night - unedited version (37:03)
Ronnie Österberg, drums, congas, percussion, backing vocals 3
Jukka Gustavson, vocals, piano, organ, electric piano
Jim Pembroke, vocals, harmonica, piano 2, 12, electric piano 14
Pekka Pohjola, bass, violins, acoustic guitar 10, piano 8, 9, celeste and harpsichord 9, backing vocals 3

Additional musicians: Jukka Tolonen, guitar 2, 7, 13 - Ilmari Varila, oboe - Tapio Louhensalo, bassoon - Hannu Saxelin, Risto Pensola, clarinet - Unto Haapa-aho, bass clarinet - Eero Koivistoinen, Pekka Pöyry, soprano saxophone
Produced and arranged by Wigwam
Tracks 3-6 translation by Mats Huldén
Engineered by Thomas Larsson & Roger Wallis (Music Network) and Erkki Hyvönen (Finnvox)
Recorded at Music Network (SWE) and Finnvox (FIN) Studios
Rave-Up For The Roadies recorded live at Hämis Club, Helsinki, 6th June 1971, by Seppo Kytöniemi and Reino Iso-aho
Cover art design & directions by Jukka Gustavson
Cover art work by Jorma Auersalo
Photos by Peter Widén

24-bit digitally remastered edition:
Remastering by Pauli Saastamoinen / Finnvox Studios, Helsinki, January 2003
Layout by Japa Mattila

Reviews:

Tommi Liuhala, Ilta-Sanomat 01.12.1971.
Hyvä Sylvi: Levylässytystä, Pointti 1/1972.
Timi [Varhama]: Komea kotimainen, Etelä-Suomen Sanomat 05.02.1972.
Ian MacDonald, New Musical Express 11.08.1973.
Mikko Saarela, Rumba 8/1991.
Tommy Schönenberg, Tommy's Forest of Progressive Rock website.
Nigel Camilleri, Dutch Progressive Rock Page 03.12.2001.
Ferran Lizana, La Caja de Música website.
Jari Jokirinne, Desibeli.net website April 2002.
Jarkko Nieminen, Rytmi 2/2003.
Harri Aalto, Satakunnan Kansa 24.03.2003.
Suonna Kononen, Karjalainen 09.04.2003.
Reginod, Progressive Ears website 14.04.2003.
Jouko Ruokosenmäki, Soundi 4/2003.
Pertti Ojala, Pieksämäen Lehti 29.06.2003.
Juha Rantala, Pop-lehti 3/2003.
Achim Breiling, Babyblaue website 05.05.2004.
Pascal Laurent, Music in Belgium 03.09.2010.
Geoff Feakes, Dutch Progressive Rock Page 35/2010.
Juho Äijö, Soundi 4/2014.
Honey Aaltonen, Blues News 6/2022.

Pertti Hakala, Rare 2/1992:

Edeltäjiinsä verrattuna Fairyport on selvä harppaus eteenpäin niin musiikillisesti kuin tekstiensäkin puolesta. Levy antaa Wigwamista erittäin määrätietoisen ja tasapainoisen kuvan, ja juuri Fairyportilla alkuperäinen Wigwam on kenties kaikkein yhtenäisimmillään. Jo tuplan ensimmäinen neljännes on eräs vahvimpia kokonaisuuksia mitä Suomessa on koskaan saatu vinyylille tallennettua.
Aloitusraita Losing Hold on harvinaista herkkua. Ensinnäkin se on toinen kahdesta Wigwamin koskaan levyttämästä kappaleesta, jota on ollut säveltämässä useampi kuin yksi Wigwam-jäsen, tässä tapauksessa Gustavson ja Pohjola. Toinen yksityiskohta on se, että Gustavson laulaa Pembroken sanoittamaa tekstiä: muulloinhan sekä Pembroke että Gustavson ovat tiukasti pitäytyneet omalla reviirillään lauluosuuksien suhteen. Kappaleen huikeat basso/urku-yhteiskuviot ja pakahduttavan kauniisti tulkittu seesteinen lauluosuus osoittavat, että moista yhteistyötä olisi toki kannattanut harjoittaa enemmänkin. Losing holdia seuraa Jim Pembroken neljästä Fairyport-biisistä ensimmäinen, Lost without a trace, joka on parasta Pembrokea kautta aikojen: melodia joka vetää vertoja mille tahansa pop-mestariteokselle, parhaat Beatles-sävellykset mukaanlukien.
Ykköspuolen päättävä nimikappale Fairyport on Jukka Gustavsonin neliosaisen teemallisen kokonaisuuden Joined to conscience aloitus. Sävellykenä kappale on - jälleen - Wigwamia parhaimmillaan. Gustavson yltää laulusuorituksessaan kevyesti esikuviensa (mm. Winwood) tasolle; lisäksi laulun ainutlaatuinen tunnelataus tuo kappaleeseen syvyyttä, joka hakee vertaistaan levytetyn pop-musiikin historiassa. Väliosan piano- ja urkusoolot osoittavat Gustavsonin olevan kosketinsoittajana teknisesti täysin vaikkapa Keith Emersonin tai Rick Wakemanin tasoa - ja taiteellis-emotionaalisesti kirkkaasti näiden yläpuolella.
Fairyportin kakkospuolella Gustavson jatkaa teemallisen kokonaisuutensa parissa. Grey traitorsin polveileva melodia kätkee sisäänsä tekstin, joka vahvasti viittaa Gustavsonin seuraavaan teemakokonaisuuteen, Being-levyyn. Muiltakin osin tekstit ovat hänelle tyypillisiä syvällisiä pohdintoja ihmisen syvimmistä henkisistä tunnoista. Siinä missä aikaisemmat sanoitukset käsittelevät ihmisten keskinäisiä ristiriitoja, on Fairyportilla tullut mukaan aivan uusi ulottuvuus; ihmisen Jumala-suhde. Sanoitukset ovat paikoin lähes tajunnanvirtaa, jonka seuraamista helpottaa levyn mukaan liitetyt suomenkieliset versiot, jotka on lopulliseen englanninkieliseen muotoon kääntänyt Wigwamin alkuperäinen basisti Mats Huldèn. Joined to Conscience -kokonaisuuden rankkaa ja alakuloista tekstillistä sisältöä keventävät erinomaiset sovitukselliset koukut. Caffkaff-osan lyhyt bassosoolo ja ennenkaikkea May Your will be done dear Lord -kappaleen loistavat puhallinosuudet viimeistelevät teoksesta upean kokonaisuuden.
Kakkospuolen loppuun on hieman harkitsemattomasti sijoitettu vielä Pembroken kipeän humoristinen kappale How to make it big in hospital, joka palauttaa kuulijan takaisin maan pinnalle ehkä liiankin jyrkästi. Pembroke-raidan kanssa olisi voinut paikkaa vaihtaa vaikkapa kolmospuolen avaava Hot mice, joka on takuuvarmaa Pekka Pohjola -laatua. Pohjolan muutkin sävellykset Fairyportilla ovat onnistuneet hyvin. P.K.'s supermarket (nimet ovat Jim Pembroken keksimiä), on levyn hulvattominta antia; barokkihumppa, jolla Pohjola itse soittaa pianoa, bassoa, celesteä ja cembaloa! Kolmantena raitana One more try täydentää Pohjolan osuuden: tällä kertaa mukaan on lisätty Pembroken lauluosuus, vaikka kappale on alunperin tarkoitettu instrumentaaliksi.
Kolmospuolen viimeiset kaksi kappaletta ovat taas Pembroken tekemiä. Rockin' ol' Galway on levyn toinen täyteraita, joka tosin sisältää maukasta bassottelua Pohjolalta ja harvoin levyllä kuultua Pembroken huuliharputtelua. Levypuolen päättävä Every fold on jälleen erinomainen sävellys hieman Tombstone Valentine -albumin hengessä, ja selkeä osoitus siitä, että Pembroke parhaimmillaan on sekä laulajana että biisintekijänä aivan omaa luokkaansa.
Fairyportin studiopuoliskojen äänitys ei ole kaikilta osin onnistunut. Rummut jäävät sointikentässä usein liikaa taustalle ja esimerkiksi bassorumpua ei tahdo musiikin seasta lainkaan löytyä. Tämä on vahinko sikäli, että Ronnie Österberg on nelimiehisen Wigwamin todellinen kivijalka, selkeän varmaotteinen ja konstailematon rumpali, jonka suorajakoinen beat pitää Fairyportin korkealentoisimmatkin kappaleet koossa.
Jos Ruotsissa äänitetyt pohjanauhat ovatkin teknisesti epäonnistuneita, ei kovin hyvää arvosanaa voi myöskään antaa Fairyportin nelospuoliskon äänitykselle, livepätkälle Rave-up for the roadies. Kyseessä on viimeiset seitsemäntoista ja puoli minuuttia livejamista, jolla on mukana Jukka Tolonen. Tällä raidalla, kuten myös Fairyportin studio-osuuksilla, Tolonen sopii kuvaan erinomaisen hyvin. Hänen kitaraosuutensa eivät peitä alleen Wigwamin omaa musiikillista olemusta, vaan ennemminkin tukevat ja vahvistavat sitä. Tombstone Valentinella päänsärkyä aiheuttanut kitarasoundi on parantunut korvinkuultavasti, ja Rave-up for the roadies onkin Tolosen, Pohjolan, Gustavsonin ja Österbergin juhlaa, vahva näyttö kunkin instrumentaalisesta osaamisesta.