Auvo Laaksonen, Jazzrytmit 3/2002:

50-vuotias kitaristinero Jukka Tolonen

"Aion mennä Ruisrockiin ja kuulla, kuinka Pressa siellä soittaa."
Kesäduuniblues ­ Jussi Raittinen

Helsingissä 16. huhtikuuta 1952 syntynyt Jukka Tolonen on eittämättä Suomen todellinen kitarakuningas kautta aikojen. Lapsena otettujen pianotuntien ja 70-luvulla Sibelius-Akatemiassa sävellystä opiskelleen Tolosen innoitti muusikoksi 11-vuotiaana saatu kitara ja The Beatles.

Ensimmäiset yhtyeensä Tolonen perusti serkkunsa Heikki "Häkä" Virtasen kanssa, mutta ne eivät keikkailleet missään. Sittemmin Tolosta alkoi kiinnostaa brittiblueskitaristit Peter Green, Mick Taylor, Eric Clapton ja Amerikasta Englantiin rantautunut Jimi Hendrix. Ensimmäiset Tolosen bändit olivat vuoden ­68 syksyllä Kirkan trio, jossa soitti bassoa Häkä Virtanen ja rumpuja Kristian "Kisu" Jernström sekä kevättalvella ­69 Eero Raittisen Help, joka hajosi ennen kesää Raittisen lähdettyä Kirkan kesäshown mukaan.

Keväällä ­69 Jukka Tolonen ja Helpin rumpali Vesa Aaltonen päättivät perustaa bändin, josta muodostui legendaarinen Tasavallan Presidentti. Tolonen löi itsensä yhtyeessä kertaheitolla suuren yleisön tuntemaksi suomalaiseksi kitarasankariksi. Kuutisen vuotta kasassa ollut Tasavallan Presidentti levytti aikanaan neljä suomalaisen progressiivisen rockin mestariteosta ja keikkaili ensimmäisenä suomalaisena paikoissa, joissa ei aikaisemmin oltu kotimaamme yhtyeitä nähty.

Ensimmäisen oman soololevynsä Jukka Tolonen julkaisi vuonna 1971 ja Yleisradiossa se valittiin vuoden levyksi. Yhdeksäntoista vuotiaan kitaristin debyyttisoolo julkaistiin myös Englannissa ja Usassa.

Suomen Jazzliitto myönsi Jukka Toloselle Yrjö-palkinnon vuonna 1975 ja samana vuonna hän edusti Suomea yhteispohjoismaisessa jazzkvintetissä.

Koko 70-luvun loppupuolen ja 80-luvun tasaiseen tahtiin omia yhtyeitään pyörittänyt ja tyylillisesti laajaa tuotantoa levyttänyt kitaristi Jukka Tolonen on vaikuttanut paljon Ruotsissa, minne asettui asumaan 90-luvulla.

Musiikin suhteen kaikkiruokainen Jukka Tolonen ehti käväistä aikoinaan kitaroimassa myös Wigwam- ja Piirpauke ­yhtyeiden riveissä ja soittihan hän myös Remun suomenkielisellä soololevyllä. Aivan toisen tyyppistä tunnelmointia edustaa hänen soolonsa Rauli Badding Somerjoen levytyksessä Paratiisi.

Viimeisimmän oman levytyksensä Jukka Tolonen julkaisi omalla triollaan vuonna ­96 nimellä Big Time ja koko hänen omasta levytetystä tuotannosta Siboney julkaisi kattavan kahden cd:n kokoelman On The Rocky Road ­ A Retrospective uuden vuosituhannen alkajaisiksi.

Tasavallan Presidentti yhtye on koottu viime vuosina satunnaisille ja hyvän vastaanoton saaneille keikoille, kunnes tänä vuonna ilmestyi Still Struggling For Freedom pitkäsoitto, joka sisältää yhtyeen vanhoja bravuureita livenä. Levytyksen myötä Pressa tullaan näkemään alkuperäiskokoonpanossa tulevan kesän festareilla, joista ensimmäinen esiintyminen on Kajaanin Jazzkeväässä toukokuun lopulla. Samaan aikaan levy-yhtiö EMI on tuonut markkinoille uudelleenjulkaisun yhtyeen kakkoslevytyksestä.

Kitaristi Jukka Tolosen 50-vuotisjuhlakonsertissa 16. huhtikuuta Helsingin Tavastia-klubilla esiintyi alkuperäinen Tasavallan Presidentti, jossa soittavat Tolosen kitaroinnin lisäksi Juhani Aaltonen tenorisaksofoni ja huilu, Frank Robson laulu ja koskettimet, Måns Grounstroem basso sekä Vesa Aaltonen rummut. Samana iltana lavalle nousi Tolosen johtama uusin kokoonpano Indians Of Justice, jossa musisoivat maestron itsensä lisäksi Paula Nielsen laulu ja perkussiot, Matti Prepula kitara, Peter Sahlin, basso sekä Raimo Pikanen rummut. Sähköisen soiton lisäksi juhlaillan avasi akustinen trio, jossa Tolonen soitti kitaraa, Karri Koivukoski viulua ja Matti Wallius kontrabassoa.

Tyylillisesti Jukka Tolosen ura ei ole sisältänyt kaupallisia menestyslevyjä, mutta taiteellisesti hänellä on aina ollut paljon sanottavaa ja tulee olemaan. Niinpä myöhästyneiden 50-vuotisonnitteluiden myötä toivon, että aina niin vaatimattoman oloinen Jukka Tolonen nähdään vielä kitaristisuuruuksien parrasvaloissa ja saamme kuulla häneltä taiturimaisia suorituksia tulevaisuudessakin niin bluesin, jazzin kuin muunkin rytmimusiikin ihmeellisessä maailmassa. Hän, jos kuka, on sen ansainnut.