TASAVALLAN PRESIDENTTI STORY
Alussa olivat Måns Groundstroem, Jukka Tolonen ja Vesa Aaltonen. Heidän tarkoituksensa oli kerätä markkoja Arto Vilkon säestysyhtyeenä. Harjoiteltiin ja jammailtiin. Svengi oli niin hyvä, että kannatti heti heittää mielestä ajatukset säestysyhtyeen huonosti arvostetuista päivistä.
Pistettiin kirje Englantiin ja paluupostissa tuli Frank Robson. Sitten haistoi Junnu Aaltonen hyvän musiikin ja tuli mukaan. Oli syntynyt 5-miehinen uusi kitarayhtye.
Säädyllisessä ajassa sai lapsi nimen Tasavallan Presidentti. Ja ihan säädyttömässä ajassa lapsesta tuli kaikkien tuttu ja sitä alettiin kutsua Pressaksi. Tosin sammaloituneimmat epäilivät, että Pressa joutuu luopumaan komeasta nimestään. Niin ei onneksi käynyt.
Tänä päivänä Tasavallan Presidentti hallitsee maata. Vaalitaistelu ei kestänyt kuin tasan puolitoista vuotta.
UUSIN LP - PORTTI KANSAINVÄLISEEN MAINEESEEN?
Tasavallan Presidenttiä on kehuttu viime kuukausina enemmän kuin muita bändejä yhteensä. Useimmat muusikot pitävät sitä suosikkiyhtyeenään, ja se antaa arimmallekin popparille voimaa tunnustaa ihailunsa. Tasavallan Presidentti on hyvä, suosituin, korkeatasoisin ja vaikka mitä. Mutta entä nyt? Mitä tämän jälkeen?
Ulkomaille! Kansainväliseen maineeseen!
Yhä useammat ovat sitä mieltä, ettei enää ole ollenkaan mahdoton ajatus se, että suomalainen bändi pääsisi pinnalle kotimaan rajojen ulkopuolella. Monien muusikoiden ja bändien taso edellyttää sitä. Mutta ei kannata marssia liehuvin lipuin vieraille maille kuin sotajoukko konsanaan. Pienestä myyräntyöstä se alkaa.
Tällä hetkellä Tasavallan Presidentti panee toivonsa uusimpaan lp-levyynsä, joka on tehty Ruotsissa ja lähinnä kansainvälisiä markkinoita silmällä pitäen. Levyn on tuottanut Bob Azzam, lukuisten pahojen juorujen mutta myös suurien kehujen mies.
- Monissa yhteyksissä on vihjailtu, ettei Bob Azzamiin paljon kannattaisi luottaa. Meillä ei kuitenkaan ole mitään pahaa sanottavaa. Hän on hoitanut meidän asiamme kuin on ollut puhekin. Ja se mitä hän muuten mahdollisesti tekee, ei kuulu meille.
- Bob Azzam ajattelee tietysti kaupallisuutta. Siksi hän on sen levyn tuottanut ja siksi hän on sijoittanut siihen suuria summia. Se sama kaupallisuus häiritsee meitä jonkin verran. Levystä ei tullut ihan niin hyvä kuin me olisimme toivoneet.
- Kaikki levyn piisit ovat meidän omia sävellyksiämme. Jukka on säveltänyt aika paljon yksin, mutta suurin osa on kuitenkin bändin yhteistä sävellystyötä. Tietysti me toivotaan ja Bob Azzam toivoo, että tältä kiekolta löytyisi sellaista kamaa, josta voisi tulla hitti singlelevynä. Luultavasti näin onnellisesti ei kuitenkaan tule käymään.
- Yksi asia vielä, mihin me ei olla vilpittömästi tyytyväisiä. Azzam haluaa säilyttää levyllä suomenkielisen nimemme. Me ei oikein jakseta uskoa, että se menee sellaisenaan. Kai se olisi ollut parempi englanninkielisenä.
VESAN IMAGE
Jethro Tullilla on Ian Anderson. Rollareilla Mick Jagger. Ten Years Afterilla Alvin Lee. Ja niin edelleen. Tasavallan Presidentistä on yritetty repiä keulakuvaksi Vesa Aaltosta.
- Ja millaisin perustein! Vesa saa muka olla bändissä vain sen vuoksi, että hän hellyttää kauniilla kasvoillaan tytöt ja hoitelee muutenkin ulkomuodollaan bändin suhdetoimintaa. Tämän on oikeastaan loukkaus koko bändiä kohtaan. Jos Vesa ei olisi hyvä rumpali, hän ei varmasti soittaisi Tasavallan Presidentissä. Meitä tosiaan raivostuttaa ne jutut, joissa väitetään, ettei Vesa osaa mitään muuta kuin olla hyvännäköinen.
- Meidän bändissä ei ole kukaan johtava hahmo. Me ollaan ihan yhtenäinen porukka, kaikki samanarvoisia. Vaikka ei meidän mielestämme siinä olisi mitään pahaa, jos bändillä olisi yksi voimahahmo. Mutta meillä ei tosiaan ole sellaista tyyppiä, joka sanoisi aina mitä tehdään ja miten.
- Taste-yhtye hajosi sen takia, että yhdelle tyypille nousi johtajan asema hattuun. Taas toisaalta Mothers Of Invention -porukkaa ei voisi kuvitellakaan ilman Frank Zappaa. Zappa on ehdoton johtaja, muu bändi on tavallaan vain hänen instrumenttinsa, jota hän käyttelee. Tässä tapauksessa systeemi pelaa. Jos jollain tyypillä on todella kanttia olla bändin keulakuva, niin asia on okay. Muussa tapauksessa ei.
ELLET TAHDO TULLA PAREMMAKSI, LAKKAAT OLEMASTA HYVÄ
Tasavallan Presidentti on korkeatasoinen. Siitä on jo sovittu. Ollaanko nyt sitten vain korkeatasoisia ja lepäillään omahyväisesti laakereilla?
- Meistä on jo jonkin aikaa tuntunut, että jotain pitäisi tapahtua, että me poljetaan paikallaan. Kun lakkaa kehittymästä, alkaa taantua. Keikat tuntuvat kaikki samanlaisilta. Nyt pitäisi todella jollain tavalla päästä eteenpäin.
Tasavallan Presidentin musiikissa on leima. Sen tuntee heti Tasavallan Presidentin musiikiksi. Ja se on paljon. Silti:
- Me ollaan yksimielisiä siitä, että meidän musiikkia pitäisi jotenkin muuttaa, kehittää. Mutta mihin suuntaan, sitä me ei tiedetä.
BÄNDI ON TUTTU - MUSIIKKI EI
- Se on tietysti tavoite, että bändi pystyy esittämään mahdollisimman paljon aivan omaa musiikkia. Me esitetäänkin pääasiassa omia piisejä. Mukana on vain pari ulkopuolisen sävellystä, mutta nekin me ollaan sovitettu ihan omaan tyyliimme.
- Meillä ei kuitenkaan vielä ole varaa olla ylpeitä siitä, että meillä on niin paljon omaa materiaalia. Meidän sävellyksemme ovat nimittäin melko tuntemattomia. Ja kansa haluaa ainakin jonkin verran kuunnella sellaista musiikkia, minkä se tuntee entuudestaan.
- Ihanne olisi se, että bändi soittaisi pelkästään omaa musiikkia, mutta se musiikki olisi yleisölle tuttua. Monet amerikkalaiset ja englantilaiset huippubändit ovat tässä asemassa.
KEIKAT JA YLEISÖ
- Me ollaan viime aikoina mietitty hyvin paljon noita keikkahommia ja sitä, mitä meidän pitäisi tehdä, jotta fiilinki nousisi. Pitäisi jotenkin päästä lähemmäs yleisöä. Nyt me soitetaan esiintymislavalla ja yleisö seisoo edessä ja kuuntelee. Minkäänlaista kontaktia ei synny. Ehkä tämä tilanne tuntuu yleisöstäkin vähän kurjalta. Mutta kyllä se tuntuu kurjalta meistäkin!
- Ei me haluta mitenkään syyttää yleisöä, sillä vikaa on varmasti meissäkin. Mutta sittenkin: yleisö on ihan liian passiivista. Jos se ei pidä bändistä, niin nostaisi möykän. Jos se pitää bändistä, näyttäisi senkin jotenkin. Olisi paljon kivempi esiintyä, jos yleisö edes vähän paljastaisi tunteitaan. Nykyisin se on ihan hiljaa.
- Suomessa pop-yleisö on tavattoman nuorta. Meillä nuoret aikuistuvat valtavan nopeasti ja ehdottomasti. Kun mennään naimisiin ja perustetaan perhe, luullaan, että siinä vaiheessa on sopimatonta enää pitää pop-musiikista. Ja niin häivytään kokonaan pop-kuvioista. Ikävää, että näin on. Muualla maailmassa vähän vanhemmatkin kehtaavat vielä pitää pop-musiikista. Ajatellaan vaikka noita mammuttifestivaaleja.
HAJOAA - EI HAJOA - HAJOAA...
Kun Tasavallan Presidentti perustettiin, ei siitä ajateltu mitään pitkäaikaista yritystä. Niin kauan, kun Junnu Aaltonen oli vielä mukana, bändi olikin muutaman kerran hajoamaisillaan. Sen jälkeen kun Pekka Pöyry tuli mukaan, ei ole tullut mieleenkään hajoaminen.
- Me ei olla edes kunnolla riidelty mistään. Oikeastaan tekisi jo välillä hyvää yksi kunnon riita. Kyllä se varmasti puhdistaisi ilmaa. Tietysti me arvostellaan toisiamme, mutta välillä saisi kyllä reilumminkin haukkua.
- Meidän levyjämme on myyty kaikkiaan ehkä noin kolmetuhatta kappaletta. Se ei ole paljon. Mikään meidän levyistämme ei ole todella tunnettu. Wigwam on menestynyt suomenkielisillä levyillään, esimerkiksi Luulosairailla. Meillä on vaikeutena se, ettei me voida tehdä suomenkielistä levyä. Se nyt kuitenkin on jo selvää, että bändilevyt eivät ole ihan armottomasti enää tuomittuja jäämään kaupan hyllyille. Meillä on varmasti yleisöä kitarabändeillekin.
- Tv-keikat? Ei niitä paljon ole. Joskus viime vuosina tuntui kuin olisi saanut ravata joka toinen viikko tv:ssä. Se on tosin nykyisin hyvä puoli, että bändejä otetaan televisioon melko tasapuolisesti. Ketään ei suosita yli muiden.
- Normaaleja keikkoja meillä on pari kolme viikossa. Hinnat ovat nousseet jonkin verran viime vuodesta. Sittenhän on paljon kaikenlaisia erikoistilaisuuksia, joissa me ollaan esiinnytty.
- Kaikesta hyvästä huolimatta tuntuu kuin meillä olisi seinä edessä. Nimittäin täällä Suomessa. Täällä ovat mahdollisuudet todella rajoitetut. Se on sääli, sillä kun artisti tai bändi on saavuttanut tietyn rajan, hän alkaa polkea paikallaan eikä pysty enää kehittämään itseään. Me aletaan olla tällä rajalla. Jotain on tapahduttava - mieluimmin ulkomailla.
MIKSI TASAVALLAN PRESIDENTTI?
Tasavallan Presidentti on nyt Suomen suosituin kitarayhtye. Luultavasti se on myös arvostetuin. Kriitikot voivat löytää menestykseen sata syytä. Mutta mistä Pressa itse uskoo menestyksen johtuvan?
- Me soitetaan svengaavaa musiikkia, joka on tarpeeksi yksinkertaista, että sitä ymmärrettäisiin. Ei kuitenkaan niin yksinkertaista, että meitä voitaisiin syyttää joksikin purukumibändiksi.
Näin Tasavallan Presidentti puhui juhlapäivänään. Kiitos.