Wigwam Albums: Being


Being cover Being cassette cover
Vinyl & CD Cassette
  1. Proletarian (Gustavson)
  2. InspiRed Machine (Gustavson)
  3. Petty-Bourgeois (Pembroke)
  4. Pride Of The Biosphere (Pohjola - Gustavson)
  5. Pedagogue (Gustavson)

  6. Crisader (Gustavson)
  7. Planetist (Pohjola)
  8. Maestro Mercy (Pembroke)
  9. Prophet (Gustavson)
  10. Marvelry Skimmer (Pembroke)

LP:
Love Records LRLP 92 (1974)
2LP:
Svart Records SVR 290 (2014, 2021)
MC:
Love Records LRC 92
Lipposen levy ja kasetti LIPPOKASETTI033 (2020)
CD:
Love Records LRCD 92 (1991)
Love/Siboney LRCD 92 (2001): 24-bit remastering from the original 8-track tapes & 24-page booklet with English and Finnish lyrics
In the UK: Cherry Red Records / Esoteric Recordings ECLEC 2183 (2010)


Pekka Pohjola, bass, violin, piano, mini-moog, sheet music
Jukka Gustavson, vocals, pianos, organs, mini-moog, VCS 3 synthesizers
Ronnie Österberg, drums, percussion, backing vocals
Jim Pembroke, vocals, sermon, piano

Additional musicians: Pekka Pöyry, soprano saxophone, flute - Pentti Lasanen, clarinet, flute - Paavo Honkanen, clarinet - Ilmari Varila, Aale Lindgren, oboes - Juhani Tapaninen, bassoon - Unto Haapa-aho, bass clarinet - Juhani Aaltonen, solo flute - Seppo Paakkunainen, Erik Dannholm, Pentti Lahti, Kai Veisterä, flutes - Taisto Wesslin, acoustic guitar - Erkki Kurenniemi, Jukka Ruohomäki, VCS 3 assistance
Produced by Måns Groundstroem & Wigwam
Engineered by Erkki Hyvönen, Måns Groundstroem, Harri Bergman & Paul Jyrälä
Recorded at Finnvox and Finnlevy studios, Helsinki (FIN), February through November 1973
Cover art design & directions by Jukka Gustavson
Cover art work by Jorma Auersalo

Re-engineered from the original 1st generation 8-tracks tapes by Risto Hemmi at Finnvox, Helsinki, March 2001
24-bit digital re-mastering by Pauli Saastamoinen at Finnvox, Helsinki, March 2001


Being: Lyrics
Reviews:

Tapio Korjus, Intro 2/1974.
Waldemar Wallenius, Musa 2/1974. English translation.
Tommi Liuhala, Ilta-Sanomat 26.02.1974.
Ian MacDonald, New Musical Express 11.05.1974.
Anonymous, Apu 19/1974.
Tommy Schönenberg, Tommy's Forest of Progressive Rock website.
Jake Nyman, Soundi 4/2001.
Nigel Camilleri, Dutch Progressive Rock Page 03.12.2001.
Ferran Lizana, La Caja de Música website.
Fitter Stoke, Julian Cope Presents Head Heritage website 05.08.2002.
Nick Paluzzi & Sean McFee, Ground and Sky website 20.12.2003 & 30.01.2005.
Achim Breiling, Babyblaue website 07.11.2004.
Pascal Laurent, Music in Belgium 11.09.2010.
Geoff Feakes, Dutch Progressive Rock Page 35/2010.

--Archie Patterson, All-Music Guide:

Being was their masterpiece, a rock opera of progressive ideology and pop music. Imagine John Lennon collaborating with Stevie Wonder, circa Songs in the Key of Life-era.

--Pertti Hakala, Rare 2/1992:

Beingin aloittaa yhteennivotut kappaleet Proletarian ja InspiRed machine. Jo ensitahdeista lähtien on selvää että kyseessä ei ole mikä tahansa levy - edes mikä tahansa Wigwam-levy. Gustavsonin moniääninen, erinomaisesti toteutettu lauluosuus tulkitsee synkkää ja pessimististä tekstiä, joka käsittelee alistettua ja järjestelmän nujertamaa yksilöä - tässä tapauksessa "proletaaria". InspiRed Machine -osuuden jatkoksi kuului alunperin ns. "sovjetisti-uskontoa" käsittelevä osuus, mutta silloista taistolaisliikettä lähellä oleva Love Records vaati Gustavsonia poistamaan sen Beingiltä. Loven mielestä osuuden teksti oli ilkeämielinen ja Neuvostoliittoa (nyk. IVY) loukkaava. Sensuroinnin vuoksi InspiRed Machinelta taittui terävin kärki, joten monet ottivat kappaleen ironiset tekstit liehuvine punalippuineen ja "maailman edistyksellisimpine armeijoineen" tosissaan!
Alun massiivisen ja synkän vyörytyksen katkaisee Pembroken säveltämä ja sanoittama Petty-Bourgeois, joka nopeatempoisena kappaleena hieman keventää tunnelmaa. Pembroke laulaa biisin erinomaisesti, hieman soololevynsä tyyliin ääntään muunnellen: joidenkin Wigwam-levyjen Pembroke-biisejä vaivannut lievä aneemisuus ja värittömyys on tipotiessään. Kappale myös istuu kokonaisuuteen hyvin, ja on vahva osoitus Wigwamin jäsenten toisiaan täydentävästä luovuudesta.
Pekka Pohjolan ensimmäinen anti levylle on Pride of the biosphere -kappaleen musiikillinen osuus. Se on kaunis, pelkästään pianolla ja uruilla soitettu teema, joka jää koko biisin mittaisen puheosuuden taustalle. Sanoitus on karmiva sotilaspastorin yksinpuhelu, haikea muistelo sota-ajoilta, jolloin upseeritovereilla oli tapana kanttinin harmaassa arjessa lähes traditionomaisesti ja "melkeinpä avoimesti punastuen" raiskata tarjoilija-tytöt kaikkien nähden ja sitten ampua heidät siihen paikkaan. Vaikuttavuudessaan ja shokeeraavuudessaan levyn rankin raita. A-puolen päättää yli yhdeksänminuuttinen, kokonaan uudelleen sovitettu versio vanhasta singlebiisistä Pedagogi. Rytmiltään ovelasti polveilevaa kappaletta värittää hienosti sovitetut huilut ja pitkä sähköpianosoolo. Gustavsonin ahdistunut, ylärekisterissä kulkeva ja monin paikoin päällekkäisäänitystekniikkaa hyväksikäyttävä lauluosuus on jälleen aivan omaa luokkaansa. Juuri Beingin yhteydessä Gustavsonista ryhdyttiinkin puhumaan "Suomen Stevie Wonderina", eikä syyttä.
Wonder-vaikutteet ovat kenties kaikkein selvimmin esillä kakkospuolen aloitusraidalla Crisader, joka on levyn vahvinta antia. Wigwam soittaa juuri niin elävästi ja tiukasti kuin vain Wigwam osaa, ja Gustavsonin laulu on, kuten koko levyllä, ainutlaatuista kuultavaa. Muutenkin koko kakkospuoli on yleisilmeeltään aloituspuoliskoa kevyempi. Crisaderia seuraa Pohjolan instrumentaalisävellys Planetist, jossa pääosan varastaa Pekka Pöyryn loistava saksofonisoolo. Kappaleeseen liittyvä teksti on sanaliitteellä mukana - siinä kritisoidaan hyvin niukoilla keinoilla ns. "thaiteilijoiden" ylimielistä asennetta yleisöönsä. Pohjolan biisiä seuraa heti Pembroken kappale Maestro mercy, jonka tavattoman kaunista melodiaa tukee Taisto Wesslinin hieno akustinen kitara. Kappaleessa jätetään hyvästejä äiti-maalle, joten sisältönsä puolesta se sopii erinomaisen hyvin levyn kokonaisilmeeseen.
Prophet on jälleen takuuvarmaa Gustavsonia, äärimmäisen synkkä näynomainen ennustus maapallon "Telluskulttuurien" tulevaisuudesta. Pekka Pohjola soittaa hienon bassosoolon, jota seuraa lyhyt ja hyvällä maulla toteutettu syntetisoijasoolo Gustavsonilta. Väliosan lievästi funkyt kohdat, samoin Gustavsonin lauluosuus tuovat etäisesti mieleen brittiläisen Gentle Giantin varhaiset levyt - ainakin taso on yhtä kova.
Levyn päättää Pembroken hieno hymni Marvelry skimmer, joka puolustaa paikkaansa levollisen kauniina päätöksenä mestarilliselle kokonaisuudelle, levylle, joka kestää kuuntelua vuodesta toiseen.