S.K.'S SUPERMARKET, OSA 1:
DAEMON DUNCETAN'S REQUESTISTA DARK ALBUMIIN

Suonna Kononen, Joensuu, syyskuu 2003

Brief summary in English: Wigwam diehard Suonna Kononen finds out the differences between "the original Dark Album of spring 1977" (released incidentally on an LP mispressing in 1985, pressing being estimatedly 200 copies, nowadays held as a rare vinyl collector's item) and "the final, official Dark Album" (released late 1977 with remixing and partial rerecording).

"Dark Albumin" virhepainos on levynkeräilyllisesti ja musiikillisestikin Wigwamin diskografian mielenkiintoisimpia alaviitteitä. Koska en ole nähnyt missään minkään sortin analyysiä siitä, miten virhepainos ja virallinen "Dark Album" eroavat toisistaan, ajattelin tehdä sellaisen itse. Lopullista totuutta tämä pikku artikkeli ei niittaa - jonkun kultakorvan pitäisi kuunnella levyt rinnakkain vielä tarkemmin vielä paremmilla laitteilla kuin minulla on, tehdä ristiintsekkaukset paljon laajemmin Loven virhepainoksen ja lopullisen LP:n, Loven CD:n ja Virginin "Rumours On The Reboundin" "Dark Album" -raitojen välillä, vähintään kellottaa miksausten toisistaan eroavat kestot -, mutta pistän nyt joka tapauksessa homman alulle. Täydennyksiä otetaan vastaan vaikka Netclubin guestbookissa.

Hieman taustaa, lähteenä Pertti Hakalan artikkeli "Wigwam 1975-78" Rare-lehdessä 3/1992. Uuden Wigwamin kolmas LP oli saatu valmiiksi maaliskuussa 1977. Sitä ehdittiin mainostaa jo Musassa nimellä "Daemon Duncetan's Request". Virgin oli saanut haltuunsa levyn koeversion ja kieltäytyi julkaisemasta albumia liian alakuloisena. Hakalan tiedon mukaan neljä ensimmäistä kappaletta läpäisivät seulan, mutta viidennen (uusi versio "Grass For Bladesista") ja kuudennen ("Turn Stone To Bread") yhtiö hyllytti.

Kesällä 1977 Wigwam äänitti levylle korvaavaa materiaalia neljän raidan verran ("Oh Marlene", "The Silver Jubilee", "The Item Is The Totem", "Helsinki Nights"). Vanhoja raitoja miksattiin uusiksi syksyllä 1977. Albumi ilmestyi "Dark Album" -nimisenä loppuvuodesta 1977, mutta Virgin ei enää ollut sen julkaisusta kiinnostunut. "Rumours On The Rebound" -vinyylikokoelmalle Virgin kuitenkin kelpuutti levyltä muutaman raidan.

Levyprässäyksessä tapahtuneen virheen takia "Dark Albumin" ensimmäistä, kuusibiisistä versiota pääsi Suomessa markkinoille ilmeisesti parisataa kappaletta vuonna 1985. Se on pakattu virallisiin "Dark Album" -kansiin ja etiketteihin, mutta levyurat tarkastamalla painosten ero on helppo tarkastaa. "Dark Albumeiden" tsekkaus on tietenkin Wigu-fanien pakkoliikkeitä levydivareissa, sillä tavalla löysin oman virhepainoksenikin Tampereelta 90-luvun puolivälissä, halpaan hintaan vieläpä...

Virhepainos ja lopullinen "Dark Album" eroavat yllättävän paljon toisistaan. Tein rinnakkainkuuntelun Loven 1990-luvulla julkaiseman CD-version kanssa metodilla "toinen kiekula soi 5-10 sekuntia toista edellä ja vahvistimen LP-CD-kanavia vaihtamalla tsekataan, onko miksauksissa, panoroinneissa, soitteissa, lauluissa ynnä muussa korvinkuultavia eroja".

YLEISTÄ

Virhepainos-vinyyli ei soi kovin hyvin. Soundi on samea ja tunkkainen. "Dark Albumin" CD-versio on puolestaan jo varsin heleä ja jykevä, suhteessa paljon paremmin soiva kuin esimerkiksi "Nuclear Nightclubin" ensimmäinen CD-masterointi. Remasterointiahan "Dark Albumista" ei ole vielä tehtykään.

THE BIG FAREWELL (virhepainoksen raita A1)

Versioissa on vain vähän poikkeavuutta. Jimin laulussa taitaa olla CD:llä enemmän kaikua. En bongannut soitannollisia tai miksauksellisia eroja.

HORACE'S ABORTED RIP-OFF SCHEME (virhepainos A2)

Lopullisella versiolla Jimin laulu on tuplattu, eli mukana on kaksi Jimiä. Virhepainoksen lauluraita jääkin aika kalpeaksi. Virhepainoksen versio on pidempi: biisin lopussa on Rekun soolo ja vielä yksi kertosäe lisää, lopullisella versiolla nämä on feidattu pois.

CHEAP EVENING RETURN (virhepainos A3)

Lopulliseen versioon on lisätty toinen akustinen kitara oikeaan kanavaan. Virhepainoksella ei ole vielä kuultavissa phaser-efektiä, joka lopullisella versiolla on varsin esillä. Pohjaraidat ja panorointiratkaisut (esim. Ronnien kaapista toiseen vaeltavat rummut) tuntuvat olevan samat. Lopullinen versio feidataan parikymmentä sekuntia aiemmin.

THE VEGETABLE RUMBLE (virhepainos B1)

Virhepainoksen B-puoli alkaa baarimelu-äänimaisemalla, jonka keskeltä on kuultavissa pala "International Disasteria". Lopulliselta "Vegetable Rumblelta" tämä "Lucky Golden" -viittaus puuttuu. Kitarasoundi on tukevoitunut lopullisella versiolla, Rekku lienee äänittänyt mukaan uuden komppikitararaidan. Versioiden lopetukset eroavat. Jimin puheosuus "This is the police department speaking" on äänitetty uusiksi, hullummin sävyin, kun virhepainoksen kuulutus on jotenkin aneeminen. Jonkinlaista uudelleenjaksotusta tai editointia on ehkä tehty lopullisen version loppuosiin, joka tapauksessa kyseessä on isoimmat keskinäiset eroavuudet sisältävä biisi, mitä "Dark Albumiin" ja sen virhepainokseen tulee.

GRASS FOR BLADES (virhepainos B2)

Virhepainoksella "Vegetable Rumblen" lopun baarihäly-äänimaisema sulautuu "Grass For Bladesin" alkuun. Taustalla lienee viittaus Jimpan "Wicked Ivory" -levyyn, jolla käytettiin vastaavia baariäänistöjä kappaleiden välillä (ja jolla GFB:n ensimmäinen versio julkaistiin). Lopulliselle "Dark Albumille" GFB ei päässyt, mutta CD-versiolla kappale on bonuksena. VR ja GFB eivät ole CD:llä peräkkäin, joten hälysiltaa kappaleiden välillä ei ole. Fade inillä alkavassa CD-version GFB:n alussa voi kuitenkin kuulla häivähdyksen VR:n poliisisireeniä, jos tarkkaan kuuntelee. - Kaiken järjenkin mukaan GFB-äänitykset ja -miksaukset ovat identtiset virhepainoksen ja CD:n välillä - miksi kappaletta olisi rukattu, jos se lopulliselta versiolta joka tapauksessa päätettiin hyllyttää? Ja näin onkin, miksauksissa ei ole eroja, mitä nyt LP-prässäys on yksinkertaisesti tuhnummin soiva. Mutta yhden merkittävän eron kuulee: stereokuvat ovat kääntyneet peilikuviksi. Esimerkiksi virhepainoksella komppikitara soi vasemmassa kanavassa, CD:llä oikeassa. Virhepainoksella Ronnien hi-hat soi enemmän oikeassa, CD:llä enemmän vasemmassa kanavassa. Kumpi stereokuvista lienee alkuperäinen, onko virheen tehnyt LP:n vai CD:n masteroija?

DAEMON DUNCETAN'S REQUEST (virhepainos B3)

Sama juttu kuin GFB:ssä - identtiset äänitykset ja miksaukset, mutta stereokuvat peilikuvia virhepainoksen ja CD:n kesken. Esimerkiksi virhepainoksella piano soi vasemmassa, CD:llä oikeassa kanavassa. CD:n versio saattaa olla rahtusen pitempi: ekstrapituus tulee lopussa soivasta ja haipuvasta pianon soinnusta, jolla viitataan tietenkin Beatlesin "A Day In The Lifeen".

LOPPUPÄÄTELMÄ

Mitä voi sanoa "alkuperäisen Daemon Duncetan's Request" -albumin ja lopullisen "Dark Albumin" suhteesta? Levy on pirteytynyt huomattavasti uusista päällekäisäänityksistä ja -miksauksista. Virhepainos soi tunkkaisesti ja demomaisesti, vaikka tähän tietysti vaikuttanee osaltaan sekin, että virhepainos-LP:tä ei ole tehty lopullisesta, viimeistellystä tuotteesta, vaan alunalkujaankin koelevyasteelle jääneestä kaiverruksesta. "Dark Albumin" mahdollinen remasterointi voisi kuitenkin aivan hyvin sisältää levyn ensimmäisen version, jotta muutkin kuin vinyylisoittimen omistavat Wigu-fanit pääsisivät vertailemaan levyn evoluutiota.

Nuclear Netclubin S.K.'s Supermarket -juttusarjassa Suonna Kononen häröilee Wigwamista. Seuraava osa "Taivaan linnut - Hard N'Horny Wigwamin artistivapauden manifestaationa" julkaistaan syyskuussa 2003.