Gustavson kulkee omia perinpohjaisia latujaan. Hän on korpifilosofi, eikä hänen levyllään näy jälkeäkään viimeaikaisista virtauksista. Musiikki on ilmavan funkahtavaa, jazzillista ja viittaa 70-luvun alkupuolen ilmapiiriin - siellä jossain Gustavsonin sointi- ja sävelmaailma tuntuu rakentuneen. Steve Wonderkin tulee jälleen mieleen. Orkesterisovituksissa vilahtaa Zappamaisia lurituksia. Ja pitkästä aikaa Gustavson on ryhtynyt laululle! Tämä elementti kiistämättä auttaa ihmistä pysähtymään asian äärelle. Gustavsonin laulussa on aina ollut merkitystä, koska äänessä heijastuu todellinen inhimillinen pyrkimys, todellinen uskottavuus. Gustavson on vilpitön etsijä. Mutta mistä hän löysi Jumalan?
Hänen uskonnollisten tunteittensa inspiroima musiikki on erilaista kuin uskovaisten tavalliset kaavamaisuudet. Hän tuntuu päätyneen Jumalansa luokse aidon kilvoittelun tuloksena. Rousseau väitti, että kun eläimillä ei ole ajattelukykyä, ne eivät voi muodostaa yleisiä ideoita eivätkä pysty koskaan "täydellistämään itseään". Inhimillinen toiminta on aina puutteellista. Täydellisyyden voi saavuttaa vain ajatuksissa, ideoissa. Gustavsonia uskova ja hänen ehdottomuuttaan kunnioittava apinan poika on silti sitä mieltä, että ihminen on luonut Jumalan eikä päinvastoin. Tämä on sanottava. Mielessään ihminen pystyy luomaan täydellisiä asioita ja esineitä. Käytännön toteutus johtaa aina epätäydellisyyksiin. Hyvän, toden, oikean ja minkä tahansa absoluuttisen etsiminen voi ennen pitkää johtaa jumalien luo, sillä ainoastaan niin pääsee perille asti. Vasta jumalassa ihanteet täydellistyvät.
Ihmisyhteisöt on rakennettu ihanteiden varaan. Jotkut lähtevät joskus tosissaan hakemaan näitä ihanteita, koittavat elää niiden mukaan. Heistä tulee heti poikkeavia.
Gustavsonin ääni toistaa häntä itseään rehellisesti. Laulussa kuuluu sisäisen kamppailun jälki: hän ei saarnaa näennäisharmoninen into päällä. Hän ei puhkea pidättelemättömiin hymneihin. Joku ristiriita on kaiken aikaa esillä. Jostain syystä hän laulaa hieman kuin varoen. Teksteissä taas pyrkimys ilmaista täydellistä, rajatonta, ääretöntä - kaikkea - pursuaa huimina sanaryöppyinä ja luetteloina ja erikoisina sanoina syleilemään luomistyön tuloksia.