Uusi Wigwam esittäytyi ensimmäisen kerran Juhlaviikkojen festivaaliklubilla elokuun lopulla. Natsa oli pakkautunut täyteen muusikoita, levyihmisiä, kriitikoita sekä asianharrastajia. Odotukset uudelta bändiltä eivät olleet vähäiset.
Toiveet täyttyivät: uusi bändi jatkaa edeltäjänsä työtä ansiokkaasti. Wigwam on nyt selväpiirteisempi ja kevyempi. Menossa on jykevyyttä ja voimakasta rytmipohjaa. Uudelle Wigwamille voi ennustaa myös suurempaa kansansuosiota.
Yhtye oli Natsalla vielä hieman puolivalmis, mikä ei ollut ihme, sillä uudella kokoonpanolla oli harjoiteltu vasta kuukauden päivät. Tämä ei kuitenkaan estänyt konsertin onnistumista, vaan Wigwam kuuluu yhä maailman ehdottomiin huippubändeihin, ja portit menestykseen ovat aukeamassa. Natsalla haittasi eniten soundin puuromaisuus, vain kitara ja rummut kuuluivat selvästi. Basso häipyi lähes täysin, eikä pianokaan puhtaasti soinut kovaäänisistä. Nämä ovat vikoja, joiden korjaamisessa ei suuria vaikeuksia ole, joten ne tuskin häiritsevät pitkään.
Keskeneräiseksi Måsse kuuluttikin avauskappaleen, joka oli hänen itsensä ja Rekun säveltämä instrumentaali. Sävelkulut toivat paikoin mieleen Zappan ja kitara oli piisissä hallitsevana.
Tutumpiin kuvioihin siirryttiin "Do the Pigwormin" myötä. Jimin albumilta bändi soitti myös urat "Just My Situation" ja "No New Games to Play". Päällimmäisenä uudessa Wigwamissa on Rekun tulo entistä paremmin esille. "No New Gamesissa" kuultiin jopa säestämätön kitarasoolo. Vanhat piisit olivat kevyempiä kuin aikaisemmin, mutta vanha jykevyys on säilynyt.
Rekku on myös kunnostautunut säveltäjänä. Hänen sävellyksiänsä on Wigwamin ohjelmistossa kolme: "Cat Played the Fiddle", "Monday Pie" sekä ylimääräisenä esitetty "Rekun jytä". Kaikki kolme poikkeavat huomattavasti toisistaan ja esittelevät monipuolisen säveltäjän. Varsinkin "Cat" sisältää monenlaisia elementtejä yksinäänkin. Siihen sekä "maanantaipiiraaseen" on Jim tehnyt sanat. "Jytä" on sitä mitä nimi sanoo. Uh...jytyä Wigwamilta? Kyllä! Ei mitään Heepin tai Nazarethin yksi-ilmeisyyttä vaan musaa, joka todella jytää. Sitä todellista blues-pohjaista jytää.
Kun Wigwam seuraavan kerran laskee jalkansa Englannin maaperälle, brittikriitikot varmasti innostuvat kirjoittamaan Suomesta ässäkitaristien maana. Rekku ei voi jättää heitä kylmiksi, vaan taitavat innostua puhumaan uudesta meediosta. Rekun kitarointiin olen ainakin minä ihastunut joka kerta häntä kuullessani. Hänen soitossansa on rehellisiä bluessointeja, eikä turhaa kireyttä löydy.
Kevyempää Wigwamia edusti myös Måssen "Pagan Charm", joka hyvin kuvasti bändin voimakkaita sävelkuvioita. Ainoana vieraana piisinä ohjelmistossa oli Lennonin tuttu "Imagine", jossa Måsse ja Ronnie soittivat niin mainiosti, että ihmettelee, onko tuosta varaa parantaa.
Kaikkiaan Wigwamin ensiesiintyminen uudella kokoonpanolla oli onnistunut. Musa oli hienoa, pienet aukot täyttyvät ajan myötä soundisysteemistä puhumattakaan.
Ensi-illan jälkeen keräsimme pojat juttelemaan tunnelmista ja tulevista. Monelle paikalla olleelle on varmasti uutta, että Wigwam esiintyi ilmaiseksi, vaikka Juhlaviikot keräsi ovella pääsymaksuja.
Juhlaviikkojen kotimainen rock- ja jazztarjonta lopahti kesken juhlien palkkaerimielisyyksien vuoksi. Juhlaviikot ei ollut suostuvainen maksamaan Popmuusikoiden vaatimaa minimipalkkaa, vaan pudotti ne yhtyeet, joiden kanssa ei vielä oltu tehty sopimusta. Wigwam oli yksi näistä.
- Ilta, jolloin Wigwam soitti oli jami-ilta ja me olimme muusikot, jotka toivat paikalle laitteensa ja soittivat, selvitti
Måsse. Keikka oli sikälikin tärkeä, että paikalla oli amerikkalainen kykyjenetsijä, joka oli bändistä kiinnostunut.
Mikä on sitten suurin ero uuden ja vanhan Wigwamin välillä?
- Vanha oli vanha ja uusi on uusi Wigwam, totesi Jim ytimekkäästi.
- Eri bändi. Omalta kannaltani Pekka on täysin erityyppinen kuin Måsse. Minulle on paljon helpompaa soittaa Måssen kanssa, sillä hän on samantyyppinen soittaja kuin itse olen, jutteli puolestaan Ronnie.
Måssea ei paljon ole Pressasta eroamisen jälkeen basson kanssa lavoilla kuultu.
- Olenhan soittanut Pihasoittajissa, täsmensi Måsse. Ihannebändini on jo kauan ollut sellainen, jossa soittavat Jim ja Ronnie. Rekusta on hiljalleen tullut suosikkikitaristini. Kun näytti siltä, että voisin olla mukana tällaisessa bändissä, päätin tulla mukaan bändiin.
Uuden Wigwamin musiikkia pojat eivät suostuneet pukemaan sanoiksi sen enempää kuin Pohjolan Pekka sanomaan mielipidettään yhtyeestä. Puhe siirtyi sitten tulevaisuudensuunnitelmiin.
- Levyn saamme tehdä kun haluamme. Ajankohdaksi on suunniteltu marraskuuta ja levytyspaikaksi Ruotsia. Kunhan ideat valmistuvat ja saadaan pari piisiä lisää, oli yleisenä mielipiteenä.
Ovet Englantiin lienevät avoimina NME:n ylistysartikkelin jälkeen.
- Ensi vuoden alusta on ollut puhetta mahdollisen Englannin kiertueen ajankohtana. Meidän on kuitenkin itse oltava valmiita ennen sitä. Valmiita olemme, jos olemme. Levy on saatava ensin valmiiksi, sillä sitä on ensisijassa lähdettävä puffaamaan, kertoivat Måsse ja Ronnie.
Jim ei kaivannut nykyiseen kokoonpanoon lisäyksiä, ja Måsse on ensin halukas kokeilemaan tämänhetkisen rahkeita. Rekku puolestaan kaipaa "toista teemoja soittavaa instrumenttia, koska kitaralla on niitä vaikea soittaa". Uudeksi soittimeksi Rekku on kaavaillut moogia, mutta on mahdollista, että sitä soittamaan ei tarvita ketään bändin ulkopuolista, vaan Jim saattaa ryhtyä soittamaan sitä sähköpianon ohella. Toisaalta jos haetaan moog-spesialistia, niin heitähän ei Suomesta löydy kuin yksi. Koska pojat pyysivät jättämään nimen pois, niin annetaan itsekunkin arvata, kenestä on kysymys.
- Keikkoja tulee riittämään, siitä pidetään huolta, lupasi Måsse, joka on ottanut kunnia-asiakseen, että uusi Wigwam menestyy myös kaupallisesti. "Famous last words", totesi Jim. Ohjelmistoa on nyt tunnin verran, tavoitteena on 4-5 tuntia.